elämä jatkuu

On vähän jäänyt tää vähäisinkin blogin kirjoitus pois. Syistä että... Noh elämä kääntyny taas päälaelleen, muutettii eläinlauman kans omaan kämppään ja kaikki on jäänyt mulle yksinään ja on pitänyt tässä miettiä mitä sitä elämältään haluaa.

Viimeks kirjoitin Kiirasta suurimmaks osaks. Tosiaan pentutehtaan kanssa on tapeltu marraskuusta asti eikä asialle voida mitään tehdä selvästikkään, pentuja tulee ku sieniä sateella. Kiiran emätintulehduksetkin saatiin kuriin, madotukset muutamaan kertaan ja paino alko nousee. Nyt 8 kk ikää ja alkaa pentumaisuus häipyä ja alkaa sitä omaa tahtoa löytymään, onneks mä oon vastassa, voidaan lyödä kovat päät yhteen. Ollaan opeteltu koko koiralauman kanssa suuntia ja pysähdyksiä, vasen ja oikea menee ihan jo suht hyvin, ohitukset myös mutta pysähtyminen ei tapahdu niinkään heti, sen tietää ku mäykylle ja huskymixille sanoo seis ni se 5-10 askelta vielä ja sit ollaa sillee ihan ku joku olis puhunu jotain :D  Kiira on myös päässy käymään töissä useampaan kertaan hurmaamassa vanhuksia ja omaisia mutta Alma se on hurmannu yhden työkaverin jopa niin hyvin että se otti sen kahdeks viikoks lomailee kanssaan. ;) <3 Kiiran ekat juoksut ohi, melko aikasin tuli mutta eipä tuo neiti moksiskaan ollu, heti sen jälkeen alko sitte Almalla ja nyt sitte Lilolla. Meillä ei mitään juoksukähinöitä ole ollut, Alma välillä nyreissään ja haukkuu olemattomia juoksujen jälkeen mutta muuten ei huomais käytöksestä että juoksut on päällä. 

Ensimmäinen rottapesue synty meillä kesäkuussa, C. Naamaraja siis tuli mun luokse ja Rufus ( Fin Ch, C. London) sitten astui neitokaisen ja 15 muksua sieltä syntyi, 1 kuolleena ja muutaman päivän päästä sitten karsin niin että jäi 8 pientä mammalle. Topazia ja buffia sieltä tuli ja mulle jäi sieltä tyttö ja poika, tällä hetkellä rottalauma on kasvanut kahteentoista, tyttöjä 7 ja poikia 5. Poikue opetti mulle todella paljon taas rotista ja hyvän kasvattajan neuvoilla niistä ihan kelpo rottia tulikin, mä itse ajattelin et kaikki menee vähintäänkin perseelleen, mut onneks on Lefu <3  Lempäälän näyttely oli viime viikonloppuna, mutta poikien laumassa joku hoitaa ahkeraan turkin nuoleskelua, Bruno sekä Rufus molemmat kaljuina selästä, ei siis näytä parturoinnilta, hoitavat vaan niin ahkeraan, noh pitää pienet järjestelyt taas tehdä että saadaa turkit kuntoon 

ennen mäntsälän näyttelyä... vois kirjottaa tänne joskus ihan ajan  ja järjen kans, nyt ei nappaa!

Meidän lauma on saanut uuden jäsenen. Surullista kyllä mutta tämä tapaus tuli meille pentutehtailijalta. Sitä vaan joskus ihmiset osaa kusettaa toisia ihan 6-0. Tämäkin asia selvisi vasta jälkeenpäin, en kyllä muuten olisi tuollaista sairasta touhua tukenut. Tämä siis ensimmäinen ja viimeinen tehtailijalta ostettu, joutuvat kyllä vastuuseen jonain päivänä vielä teoistaan. niin se vaan menee, paha saa palkkansa ja toivotaan että tässäkin tapauksessa käy niin.

Kiira on siis samojedihusky tyttönen, sinisin silmin varustettu  tummaharmaa pötkylä, madotuksien ansiosta olemme saaneet paljon painoa neidille siihen nähden että se on ollut meillä vain viikon ja vatsa on ollut kuralla melkein joka päivä.

Toivon vaan että tyttö pysyy terveenä, onneksi ruoka maistuu ja on muutenkin reipas. Kyllä on ollut huolta toisesta todella paljon, monelle eläinlääkärille olen soittanut, madottanut muut elukat jotka kontaktissa pentuun, etsinyt eläinsuojeluporukkaa ja ottanut heihin yhteyttä. Moneen muuhun ihmiseen olen myös ottanut yhteyttä ja yhdessä ollaan yritetty saada tätä asiaa eteenpäin ja kyllä pian alkaa tapahtumaan siitä olen varma. Vaikka osa ihmisistä häpeilee ostaneensa koiran tehtailijalta, minä en sitä aio tehdä. Aion kertoa kaikille kuinka surkeita ja sairaita ihmiset ovat tehdessään eläimille tälläistä vain ja ainoastaan rahan takia. Aion myös kertoa näiden henkilöiden nimet julkisesti kaikille jotka koirasta kyselee tai vaikka eivät kyselisikään vaikka istuisin oikeudessa siitä.

Itse kun olen sitä mieltä jos teettää pennut tähän maailmaan ne täytyy hoitaa hyvin, eläin kun ei itse hanki pentuja yleensä. Olen tässä viikon verran puhkunut raivoa ja onneksi kuristamisfiilis alkaa pikkuhiljaa laantua...

Onneksi Kiira tuli meille, ties kuinka monet pennut silläkin olisi vielä tehty tuollaisessa tehtaassa.




Muuten meillä menee hyvin, rottaset on käyny kaksissa näyttelyissä, juhlanäyttelyssä Rufus&Romeo pärjäsi molemmat hyvin, Romeokin uskottua paremmin vaikka onkin väärän värinen ;) Rufus on kerännyt itselleen jo neljä tähteä, viimeiset näistä Nakkilan näyttelystä.Vili ja Rufus kävi siis siellä näytillä. Vielä kun itse pääsisi tähän näyttelyhommaan järjen kanssa mukaan. Sielä se homma vaan menee niin että kasvattaja hihkuu onnesta ja minä en ymmärrä mistä syystä. Pikkuhiljaa... Elukkahuonekin saatiin kasattua viimein, molemmilla marsuilla on nyt häkki ja pääsevät näin ollen paremmin jaloittelemaan vuorotellen. Nuorille gerbiileille ostin uuden terraarion jossa saavat temmeltää vapaammin, Nellavanhus asuu yksin kun kumppani lähti gerbiilientaivaaseen vanhuuden takia. </3 Loista kirkkaana muru <3  Huone on hyvä, laitettiin portti ja kissanvessat sinne niin ei ole koiruudet enää päässeet apajille ja juuri uuden tulokkaankin takia parempi rajata yksi huone mihin koirilla ei ole mitään asiaa. Ja mukavampi katsella olkkarissa leffoja kun elukat ei ole kilistelemässä kamojaan ja rotat varsinkin aloittaa aina sellaisen juoksun illalla että oksat pois. Rotatkin tykänny kovasti juoksennella lattialla tuola omassa huoneessaan, Casperin kanssa ovat ihan nätisti lattialla olleet samaan aikaan.

Nyt on Almalla tämä ah niin ihana kokeilukausi. Vapaana ollessa kun käsky tulee, kuono maassa eikä ekalla kerralla totella vaan muutama askel kokeillaan ja tullaan osittain luokse ja ollaan menossa takas. Onneks mulla on kans sen verran luonnetta ja lenkki loppuu samantien vapaana jos ei mene käskyt perille ja hyvin on neiti oppinut että mua kannattaa totella. Lilolla meinaa vaan hermo mennä Alman pelleilyyn, muutaman kerran yrittänyt mua avustaa ja napannut kyljestä/korvasta Almaa ja yrittänyt tuoda mun luokse. Paikallaolo meinaa kans lähtee ihan käsistä Almalla, käsky kun tulee, kuono maahan ja omiin maailmoihin, nyt oon keksiny laittaa ne sit Lilon kanssa samaan hihnaan, Lilohan istuu kun tatti vaikka Alma meinaa lähtee. ;) Töissä Alma ja Lilo on käynyt myös aamuvuorossa, Alma vaan ottanut rennomman tyylin tehdä töitä ja hakeutuu aina sohvalle vanhusten kanssa "pitämään seuraa" sikeessä unessa vaikka kävelis kuka ovesta sisään niin ei neiti hievahda muuta kun ruokakärryn ääneen :) Lilo on reipastunut todella paljon!

Lemmikkimessut 2012

Päätettiin rottien kasvattajan kanssa että kokeillaan mitä mieltä tuomarit on pojista ja ilmoitettiin molemmat sitten näyttelyyn. Lauantai aamuna aikaisin herätys ja paniikissa juoksua pitkin kämppää kun kaikki tavarat hukassa ja 14 eläintä hoidettavana ennen messuille lähtöä. Rotat nukkuivat onneksi koko yön että olivat suht virkeitä näyttelyssä. Rufusta piti vielä trimmata ennen arvostelua ja puunata muuten. Hieman oli vatsakin sekaisin kaikesta ihmisvilinästä mutta ei onneks niin paljon että olis mennyt sotkuun boksi ja molemmat rotat! :P Näyttely meni hyvin vaikka assari sekoitti rotat väärään boksiin, onneks ei sentään tyttöjen kanssa, siitähän se riemu ois syntyny.  Messut ei niinkään ollut niin hyvät kun viime vuonna, kauheesti turhaa krääsää mitä ei tarvii ja ilmaisnäytteitä tosi vähän.

Näyttelytulokset: Romeo sai luokkavoiton ja yhden tähden, Rufus oli paras juniori , sai yhden tähden sekä ROP 5. En nyt tiedä miten päi mäntyä toi kirjoitus meni mutta elkee näyttelyimmeiset hermostuko, harrastus vasta aluillaan!

Rufuksen arvostelut:

Tuomari: Nicola Broadbridge
"good type, good head, eyes bit small,good curl, hat ears. good even color."

Tuomari: Elina Pettersson
"Hieno kihara ikäisekseen, kulmikas häntä. ok pää, silmät sais olla suuremmat. ok korvat. hyvä p.väri, ok tyyppi."

Romeon arvostelu
Tuomari: Estelle Sandford

"slight, narrow head, smallish eyes,fair ears. good body nice tail. g. under+ feet. silv. across the top. slight. pattern colour. g- colour under. g. cond"

Lauma

ajattelimpa tänne nyt kertoa vähän meidän karvanaamoista. oon muutaman täällä jo esitellytkin mutta nyt taidan tänne kirjoittaa uudestaan.


aloitetaampa Lakusta. Laku on mun ensimmäinen kissa, naapurin burman ja maatiaiskissan mix, ostin Lakun 12-vuotta sitten tai no jos mietitään niin sain sen ilmaiseksi mutta stipendirahoilla maksoin puolet Lakun kastraatiosta sekä rokotteesta. (äiti kun käski että stipendistä on jäätävä muisto joten kissa oli ainut hyvä vaihtoehto)   Laku on siis 12-vuotta jo matkannut mun kanssa ja jakanut ilot ja surut eikä ole mua koskaan hylännyt. Laku on enemmän kuin pelkkä kissa <3

My man number one <3

Lakun jälkeen mulla oli kaikenmaailman eläimiä joista ei ole kuvaa täällä, mutta kääpiöluppakorva Rusina ja Angorakani Saara sekä marsut Tico ja Ringo taisivat olla ne jotka tuntuivat aina omilta vaikka marsut olivat "perheen yhteisiä" mutta minä se aina olin joka eläinten kanssa taisi vapaa-aikansa viettää ja myönnettäköön että myös koulujutuista tuli luistettua aina jos oli eläimistä kyse. Muistan iskän joskus sanoneen että sä kyllä pärjäisit ihan minkä elukan kanssa kun koulutin kanan jota meidän muut kanat kiusasivat, istumaan olkapäällä ja näin se sai viettää omaa aikaa pois muiden kotkottajien luota.

Tässä välissä muutimmekin kaupunkiin eikä sinne siis saanut ottaa mitään eläintä ja sitten aloinkin elämään elämää miehen ja kahden akitan kanssa, no kaikkea aikansa ja niistäkin on opittu kaikkea ja koettu että ei ole minun rotu. Akita on kuitenkin niin vasta yleistymässä ( älkää akita immeiset hyökätkö mun kimppuun tästä kommentista) eikä ihmiset ole ottaneet selvää ja ottavat ensimmäiseksi koiraksi vielä ja sitten koiran kanssa taistellaan laumajärjestyksestä ja muusta ja otetaan yhteen niin että kädet on verillä, mitä nyt kuulin tuon kuluvan akita aikani aikana. 

Päätin siis että nyt otetaan omaa aikaa eikä koiraa lainkaan. Sitten elämääni tupsahti edelliseltä työnantajaltani kissa joka oli lopetusuhan alla eli tuli minulle 6-viikkoisena. (kissa ihmiset kauhuissaan!) vaan onneksi Laran seurana oli Laku joka opetti sen kissantavoille ja hyvä ja tempperamenttinen kissa siitä onkin tullut, kunnon kehräävä diiva <3 Lara on tällä hetkellä kuukautta vaille puolivuotias leikkaamaton tyttönen. Kun otin Laran olin itse aika huonossa jamassa henkisesti ja nää kaks sankaria kyllä nosti mut pinnalle. <3

Tyttö täyttä kultaa <3

Kissojen kanssa elämä oli helppoa, ei tarvinnut ulkoilla pitkiä matkoja kun kissojen kanssa ulkoilu on aina vähän sellaista että mennään mihin kissa haluaa ja yleensä se on sitten sitä että istutaan ihmettelemässä maailman menoa jossain metsässä ja minä kun mukamas niin liikunnallinen ihminen en enää saanut itseäni liikkeelle vaan istuin sisällä kökkimässä päätin hankkia itselleni koiran. Pähkäilin pitkään minkä koiran haluan, mielessä oli sheltti akita tai bordercollie mutta päädyin sitten pieneen koiraan koska auin tuolloin todella pienessä asunnossa. Soiton perhetutulle jonka kennelissä olin aikoinan töissä vapaaehtoisena ja kysyin onko pentua ja hän tarjosi minulle sijoitusnarttua. Muutaman päivän päästä kävinkin hakemassa pienen shelttipalleron kyytiin.  Lilo on nyt 1v 2 kk vanha, ollut koko pentuajan ns. aikuinen, ei ole ikinä hökeltänyt turhia eikä rikkonut mitään. Minun perään tyttönen on kovasti ja onkin arka vieraita kohtaan mutta kun saa aikaa niin käy kyllä nuuhkimassa mutta ei halua tehdä sen lähempää tuttavuutta. Lilo on mun kanssa töissä eli toimittaa ns. kaverikoiran virkaa dementiaosastolla joka tekee hyvää niin vanhuksille ja sille itselleen kun tutustuu uusiin ihmisiin ja hälinään. Hyvin on ottanut koira työpäivät vastaan ja on saanut paljon kehuja niin johtajalta kuin muilta ihmisiltä. Lilo on mun ensimmäinen oma koira (vaikka onkin sijoituskoira) onhan meillä 12-v mäykky vanhemmilla jonka kanssa olen pelannut paljon pienenä. Tälläinen on siis meidän pieni vahti kotona. <3

sä olet ainutlaatuinen <3

Lilon jälkeen meille tuli sitten marsupojat koska mulla on aina ollut marsuja ja kerrankin mahdollisuus ottaa ne  kun ei ollut sellaisia eläimiä talossa jotka olisivat voineet niitä vahingoittaa. Marsut asuivat aluksi kahdestaan mutta alkoivat tapella joten pakko oli erottaa, Casper kulkee päivät lattialla, Jesper ei moisesta innostu vaan löhöilee mielummin riiippumatossa <3

pientä mutta jotain niin suurta <3

Sitten päätettiin ottaa Lilolle kaveri kun haukkui päivisin kun olimme töissä, haluttiin vahvapäinen koira rohkaisemaan Liloa joten otettiin Alma, karkkarimäykky. Luonnetta ois vaikka muille jakaa mutta onneks on mullakin niin saadaan aina taistella aikamme ennenkuin Alma antaa periksi. :D alma on melkonen mörrimöykky, se piti nyppiä 3 kertaa ennen kuin siitä löytyi mäyräkoira. En tiedä eikä alman kasvattajakaan tiedä kuinka moinen karva sille tuli mutta nykyään se näyttää ihan koiralta vaikka tässä kuvassa onkin pennun näköinen.

mitä vastaan tuleekin, toista sua ei milloinkaan <3

Sitten otettiin gerbiilit poikakaverin veljeltä kun eivät niitä enää halunneet pitää, tyttöset on jo pian 4 vuotiaita joten viettävät eläkepäiviä ahkerasti kaivellen ja nakertaen. Ostin näille gerbiileille dunan koska löysin kirpparilta sellaisen joten terraario jäi tyhjäksi ja sitten rakastuin kahteen gerbiiliin eläinkaupassa ja katselin niitä monta viikkoa kunnes päätin että ne tulevat meille. 

Lumo edessä, Hertta takana <3

youre something special <3 Nella <3

meidän kovin kylpijä, Nelly rakas <3

Aikani kesiksen sivuja selattuani ja luettuani rottablogeja löysinkin sitten sen joka on se mun juttu. Onko mitään ihanampaa kuin kesyrotta? Kaikki eläimet on tietysti mulle rakkaita enkä niitä luokittele kuka on ihanin ja rakkain mutta pointti tässä nyt on se että rottien kohdalla nyt vaan tuntui että tätä olen etsinyt ja tää on se mun juttu. Tällä hetkellä 2 rottapoitsua, ens viikolla sitten lauman lisäystä ja häkin vaihtoa! 

<3

ja tässä on sitten lauman pienin kaveri, vilivilpertti Leo <3

my boy <3

kyllä mulla vaan on maailman paras mies kun jaksaa mua vielä kaiken tämän jälkeen kuskata helsinkiin lemmikkimessuille rottanäyttelyyn ja kantamaan tavaraa jota sieltä aina lähtee matkaan <3

tassun alla

Vois näinkin sanoa pikkuhiljaa että ollaan aika tassun alla tällä hetkellä kun otin muutaman gerbiilin meille. oon alkanu kovin pohtimaan ihmisiä jotka sanoo että mites pääsette reissuun tai mihinkään eläiten kanssa? nyt kun miettii niin eipä mulla ole ollu haluja lähteä ulkomaille eikä muuallekkaan edes silloin kun ei ollut vielä tälläistä eläintarhaa vaan eläimet rajoittuivat siihen yhteen kissaan.  ja matkoja voi tehdä kotimaassakin, onhan se mukavaa aina jossain käydä kun saa eläimille hoitajan mutta kyllä se totuus vaan on että aina eläimistä huoli on vaikka olisi kuinka vastuullinen hoitaja kotona, eli en edes saisi lomasta kaikkea irti kun mietin miten ne pikkuiset kotona voi.

tälläisiin fiiliksiin tänään.

Yhdes vartutaa ja kiinni tartutaa ku tulee huolii
pidetää toistemme puolii
Ratkotaa pulmii ei olla julmii
koska siihen meinee aivan liikaa puhtii
Meiän rakkaus on makeeta ja tuhtii <3

perheenlisäystä

Ompa ollu pitkä tauko taas viime postauksesta. Noh siihen on syynsä. ( ei vaan ehdi/ jaksa töiden jälkeen istua täällä ja kirjoittaa, sitä kun päivän puhua pälpättää niin illalla on aika hiljaista tyttöä...)

Noh syksy on virallisesti tullut kun ei tarkene enää ilman takkia pihalla ja kynttilöitä on poltettu ahkerasti! Myös koiruudet ovat päättäneet että ulkona ei olla enää niin kauan aikaa kun kesällä makoiltiin pitkiä aikoija portaalla, vaan nyt on taistelu kumpi saa olla maton päällä eikä ulkona kylmässä.











Meille on siis tullut tässä muutama kuukausi ensimmäiset "vauvat" eli poikakaveri luovutti heidän vanhat gerbiilivanhukset meille loppuelämän kotiin kun heidän elämäntilanteensa muuttui. Tyttösillä on ikää jo päälle 3-vuotta mutta vielä jaksavat touhuta ja kaivaa montakin tuntia putkeen ja välillä pitävät sellaista meteliä kun siirtävät kaikki tavarat ihan toiseen nurkkaan ja kolistavat mennessään :D Edellisessä kodissa olivat nimeltään  Matti ja Teppo mutta nimesin ne Nellaksi ja Nellyksi vaikka eivät koskaan edes varmaan tiedä omia nimiään mutta musta on mukavampi kutsua niitä niillä nimillä kun kuitenkin ovat tyttöjä. Gerbiilit oli edellisessä kodissa lasiterraariossa jossa ei ollut kattoa joten lähdin heti seuraavana päivänä kirpputorille etsimään dunaa ja kappas vaan sellainen löytyi melko uutena ja maksoi sen 15 e ja siellä oli kaikki tavarat sisällä. Koirien kanssa sitten äkkiä metsään hakemaan risuja ja kiviä sekä paljon virikkeitä niin kyllä tytöt tykkäsi puuhailla kun edellisessä kodissa siis virikkeenä pelkät paperit joita saivat nakertaa.

Viikko sitten kävin hakemassa Tampereelta 2 buff poikaa, jyrsijät siis lisääntyy meidän taloudessa. <3 Olen pitkään jo katsellut rottia ja selaillut nettiä kunnes päätin että meille tulee rottia koska ne ovat mielestäni mukavia kun touhuilevat mutta osaavat myös rauhottua. Gerbiilitt kun nauttivat että saavat viettää eläkepäiviään kaivellen ja nakerten omassa rauhassa eivätkä ole tottuneet käsittelyyn joten en edes viitsi vanhuksia kiusata sillä että ottaisin ne käteen vaan annan niiden itse kiivetä käteen jos tuntevat halua tulla ihmisen luokse. Ovat kyllä reippaita ja näin mutta jos ajattelee itse haluaisiko sitä että joku ottaisi väkisin syliin kun olet nokosilla niin...

 





Rotat nimesin Rufukseksi ja Romeoksi. Rufus on siis rex ja Romeo sileäkarvainen. Romeo on enemmänkin sellainen ihmettelijä ja rauhassa olija joka yleensä roikkuu häkin kaltereissa ja ihmettelee marsuja. Rufus on taas paljon ruuan perään ja tekee kaikkensa saadakseen herkkuja. Mutta ei anna herkkua Romeolle vaan antaa tämän itse hakea sapuskansa. :D  Paljonhan nuo vielä nukkuvat mutta aina kun tulen töistä niin alkaa hirveä meno häkissä. Rottia totutan joka päivä käsittelyyn ja ompas pojat jo muutaman kerran alkaneet nuolla kättäni ihan vimmatusti. <3 Ties mikä ele sekin, minulla kun on melkein kaikista muista jyrsijöistä kokemusta paitsi
rotista joten pojat opettavat itsestään asioista minulle joka päivä. Rufus on myös kauhea siivousintoilija, jos se huomaa että Romeo pesee kasvojaan tassuilla eikä muista niitä nuolla puhtaaksi pesun jälkeen niin heti on pesemässä. :D onneksi itse en ole noin siisteysfriikki!



Koirat otti rotat vastaan rauhallisesti, ensimmäisenä iltana häkin vieressä nökötti marsu ja kaksi koiraa. Kissat haistoivat kerran ja eivät ole sen jälkeen katsomassakaan vaikka häkki on sellaisella paikalla josta voisi rotat nähdä ihan kunnolla. Laku varsinkin kääntää selkänsä rotille kun tulevat kaltereita pitkin katsomaan kissaa. Koirat taas makaavat häkin vieressä ja seuraavat rottien touhua melkein koko ajan. Tälläkin hetkellä Alma makaa selällään kuono kohti rottia ja kuorsaa.

kissat on molemmat kulkeneet pihalla. (Olen hirveä kissanomistaja!!) Mutta metsä on lähellä eikä Lara lähde kotipuskaa pidemmälle ja Laku on kulkenut jo sen 12-vuotta joten luotan siihen että se osaa kulkea ja varoa kun ei ole tähänkään asti tapahtunut mitään. Noh kerta se on ensimmäinen mutta niin tässä kulkee muitakin kissoja ja naapureille on ok että kissat ovat vapaana joten minusta nauttikoot ulkoilmasta







Koirat on käyny nyt monta kertaa mun kanssa töissä. ( ei aamuvuorissa tietenkään, sehän olis kerrastaan suoranainen ihme jos Alma nostaisi persettään ruokakuppia kauemmas aamulla!) Iltavuoroissa sitä sitten jaksetaan, koirien lempparivuorot on kyllä keittiö/ ruuanjako vuorot kun muistamattomat vanhukset höösää koirien kanssa ja aina muutama lusikallinen ruokaa tippuu koirille. Työpaikan ilmapiiri on rennompi ja rauhallisempi kun koirat ovat mukana ja koirat on saanu paljon kehuja niin työkavereilta, omaisilta ja johtajalta. Onhan se tietysti riskinsä että joku astuu epähuomiossa pienen koiran päälle, mutta kyllä ne vanhuksetkin osaa sen verran jalkoihinsa katsoa ja koira väistää aina eikä ihminen. Mitä nyt Lilo aina höösää välillä mutta alkanut rauhoittua senkin suhteen. Johonkin pitäisi päästä Lilon kanssa paimentamaan kun tiedän ettei siinä menis montaa kertaa kun se ymmärtäis että tää on se juttu, toko eikä agility kiinnosta Liloa sen tiedän ksoka se ei jaksa kiinnostua edes koulutushetkistä vaikka osaa ja tekeekin kun on motivoitunut hommaan. Mutta tässäkään asiassa en halua pakottaa koiraan sellaiseen vaan haluan mielummin tasapainoisen koiran joka tottelee elämässä joka hetkessä, toisin kuin sitten sellaisen koiran jota pitää motivoida kuin jotain sirkuspelleä ja jota ei voi päästää missään vapaaksi kun ei tottele muuten kuin koulutushetkissä. Koirat kulkee mulla aina vapaana metsässä, kaupungilla siis ihan erijuttu. Jos joku tulee koiran kanssa metsässä niin ei koirat lähde mihinkään luotani ja jos tuntuu että lähtee (Almalla tällä hetkellä sellainen kokeiluvaihe yhdistettynä mäykyn luonteeseen niin hieman pitää aina tyttö palauttaa maanpinnalle ja homma luistaa taas) Ja koirat kun ei ole agressiivisia vaan alistuu eivätkä hauku muita koiria niin enemmänkin ajattelen sitä henkistä talutushihnaa tässäkin asiassa...

Marsut edelleen asumuserossa, Casper ärsyttää Jesperiä jo niin paljon häkin toiselta puolelta että Jesper on päässyt yläkertaan asumaan jotta ei joudu ahdistumaan. Puremajäljet molemmilla pojilla parani vaikka melko hitaasti... Pian jos sitten leikkauttaisi pojat ja yrittäisi saada pojat taas sopuun. Noh joskus sitä vaan toisen naama pistää ärsyttämään ettei vaan tule toisen kanssa toimeen. Kyllä se vaan on jännää tämä eläinten sielunelämä :D