Ompa ollu pitkä tauko taas viime postauksesta. Noh siihen on syynsä. ( ei vaan ehdi/ jaksa töiden jälkeen istua täällä ja kirjoittaa, sitä kun päivän puhua pälpättää niin illalla on aika hiljaista tyttöä...)
Meille on siis tullut tässä muutama kuukausi ensimmäiset "vauvat" eli poikakaveri luovutti heidän vanhat gerbiilivanhukset meille loppuelämän kotiin kun heidän elämäntilanteensa muuttui. Tyttösillä on ikää jo päälle 3-vuotta mutta vielä jaksavat touhuta ja kaivaa montakin tuntia putkeen ja välillä pitävät sellaista meteliä kun siirtävät kaikki tavarat ihan toiseen nurkkaan ja kolistavat mennessään :D Edellisessä kodissa olivat nimeltään Matti ja Teppo mutta nimesin ne Nellaksi ja Nellyksi vaikka eivät koskaan edes varmaan tiedä omia nimiään mutta musta on mukavampi kutsua niitä niillä nimillä kun kuitenkin ovat tyttöjä. Gerbiilit oli edellisessä kodissa lasiterraariossa jossa ei ollut kattoa joten lähdin heti seuraavana päivänä kirpputorille etsimään dunaa ja kappas vaan sellainen löytyi melko uutena ja maksoi sen 15 e ja siellä oli kaikki tavarat sisällä. Koirien kanssa sitten äkkiä metsään hakemaan risuja ja kiviä sekä paljon virikkeitä niin kyllä tytöt tykkäsi puuhailla kun edellisessä kodissa siis virikkeenä pelkät paperit joita saivat nakertaa.
Viikko sitten kävin hakemassa Tampereelta 2 buff poikaa, jyrsijät siis lisääntyy meidän taloudessa. <3 Olen pitkään jo katsellut rottia ja selaillut nettiä kunnes päätin että meille tulee rottia koska ne ovat mielestäni mukavia kun touhuilevat mutta osaavat myös rauhottua. Gerbiilitt kun nauttivat että saavat viettää eläkepäiviään kaivellen ja nakerten omassa rauhassa eivätkä ole tottuneet käsittelyyn joten en edes viitsi vanhuksia kiusata sillä että ottaisin ne käteen vaan annan niiden itse kiivetä käteen jos tuntevat halua tulla ihmisen luokse. Ovat kyllä reippaita ja näin mutta jos ajattelee itse haluaisiko sitä että joku ottaisi väkisin syliin kun olet nokosilla niin...
Rotat nimesin Rufukseksi ja Romeoksi. Rufus on siis rex ja Romeo sileäkarvainen. Romeo on enemmänkin sellainen ihmettelijä ja rauhassa olija joka yleensä roikkuu häkin kaltereissa ja ihmettelee marsuja. Rufus on taas paljon ruuan perään ja tekee kaikkensa saadakseen herkkuja. Mutta ei anna herkkua Romeolle vaan antaa tämän itse hakea sapuskansa. :D Paljonhan nuo vielä nukkuvat mutta aina kun tulen töistä niin alkaa hirveä meno häkissä. Rottia totutan joka päivä käsittelyyn ja ompas pojat jo muutaman kerran alkaneet nuolla kättäni ihan vimmatusti. <3 Ties mikä ele sekin, minulla kun on melkein kaikista muista jyrsijöistä kokemusta paitsi
rotista joten pojat opettavat itsestään asioista minulle joka päivä. Rufus on myös kauhea siivousintoilija, jos se huomaa että Romeo pesee kasvojaan tassuilla eikä muista niitä nuolla puhtaaksi pesun jälkeen niin heti on pesemässä. :D onneksi itse en ole noin siisteysfriikki!
Koirat otti rotat vastaan rauhallisesti, ensimmäisenä iltana häkin vieressä nökötti marsu ja kaksi koiraa. Kissat haistoivat kerran ja eivät ole sen jälkeen katsomassakaan vaikka häkki on sellaisella paikalla josta voisi rotat nähdä ihan kunnolla. Laku varsinkin kääntää selkänsä rotille kun tulevat kaltereita pitkin katsomaan kissaa. Koirat taas makaavat häkin vieressä ja seuraavat rottien touhua melkein koko ajan. Tälläkin hetkellä Alma makaa selällään kuono kohti rottia ja kuorsaa.
kissat on molemmat kulkeneet pihalla. (Olen hirveä kissanomistaja!!) Mutta metsä on lähellä eikä Lara lähde kotipuskaa pidemmälle ja Laku on kulkenut jo sen 12-vuotta joten luotan siihen että se osaa kulkea ja varoa kun ei ole tähänkään asti tapahtunut mitään. Noh kerta se on ensimmäinen mutta niin tässä kulkee muitakin kissoja ja naapureille on ok että kissat ovat vapaana joten minusta nauttikoot ulkoilmasta
Koirat on käyny nyt monta kertaa mun kanssa töissä. ( ei aamuvuorissa tietenkään, sehän olis kerrastaan suoranainen ihme jos Alma nostaisi persettään ruokakuppia kauemmas aamulla!) Iltavuoroissa sitä sitten jaksetaan, koirien lempparivuorot on kyllä keittiö/ ruuanjako vuorot kun muistamattomat vanhukset höösää koirien kanssa ja aina muutama lusikallinen ruokaa tippuu koirille. Työpaikan ilmapiiri on rennompi ja rauhallisempi kun koirat ovat mukana ja koirat on saanu paljon kehuja niin työkavereilta, omaisilta ja johtajalta. Onhan se tietysti riskinsä että joku astuu epähuomiossa pienen koiran päälle, mutta kyllä ne vanhuksetkin osaa sen verran jalkoihinsa katsoa ja koira väistää aina eikä ihminen. Mitä nyt Lilo aina höösää välillä mutta alkanut rauhoittua senkin suhteen. Johonkin pitäisi päästä Lilon kanssa paimentamaan kun tiedän ettei siinä menis montaa kertaa kun se ymmärtäis että tää on se juttu, toko eikä agility kiinnosta Liloa sen tiedän ksoka se ei jaksa kiinnostua edes koulutushetkistä vaikka osaa ja tekeekin kun on motivoitunut hommaan. Mutta tässäkään asiassa en halua pakottaa koiraan sellaiseen vaan haluan mielummin tasapainoisen koiran joka tottelee elämässä joka hetkessä, toisin kuin sitten sellaisen koiran jota pitää motivoida kuin jotain sirkuspelleä ja jota ei voi päästää missään vapaaksi kun ei tottele muuten kuin koulutushetkissä. Koirat kulkee mulla aina vapaana metsässä, kaupungilla siis ihan erijuttu. Jos joku tulee koiran kanssa metsässä niin ei koirat lähde mihinkään luotani ja jos tuntuu että lähtee (Almalla tällä hetkellä sellainen kokeiluvaihe yhdistettynä mäykyn luonteeseen niin hieman pitää aina tyttö palauttaa maanpinnalle ja homma luistaa taas) Ja koirat kun ei ole agressiivisia vaan alistuu eivätkä hauku muita koiria niin enemmänkin ajattelen sitä henkistä talutushihnaa tässäkin asiassa...Marsut edelleen asumuserossa, Casper ärsyttää Jesperiä jo niin paljon häkin toiselta puolelta että Jesper on päässyt yläkertaan asumaan jotta ei joudu ahdistumaan. Puremajäljet molemmilla pojilla parani vaikka melko hitaasti... Pian jos sitten leikkauttaisi pojat ja yrittäisi saada pojat taas sopuun. Noh joskus sitä vaan toisen naama pistää ärsyttämään ettei vaan tule toisen kanssa toimeen. Kyllä se vaan on jännää tämä eläinten sielunelämä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti