keskiviikko 21. elokuuta 2013

elämä jatkuu

On vähän jäänyt tää vähäisinkin blogin kirjoitus pois. Syistä että... Noh elämä kääntyny taas päälaelleen, muutettii eläinlauman kans omaan kämppään ja kaikki on jäänyt mulle yksinään ja on pitänyt tässä miettiä mitä sitä elämältään haluaa.








Viimeks kirjoitin Kiirasta suurimmaks osaks. Tosiaan pentutehtaan kanssa on tapeltu marraskuusta asti eikä asialle voida mitään tehdä selvästikkään, pentuja tulee ku sieniä sateella. Kiiran emätintulehduksetkin saatiin kuriin, madotukset muutamaan kertaan ja paino alko nousee. Nyt 8 kk ikää ja alkaa pentumaisuus häipyä ja alkaa sitä omaa tahtoa löytymään, onneks mä oon vastassa, voidaan lyödä kovat päät yhteen. Ollaan opeteltu koko koiralauman kanssa suuntia ja pysähdyksiä, vasen ja oikea menee ihan jo suht hyvin, ohitukset myös mutta pysähtyminen ei tapahdu niinkään heti, sen tietää ku mäykylle ja huskymixille sanoo seis ni se 5-10 askelta vielä ja sit ollaa sillee ihan ku joku olis puhunu jotain :D  Kiira on myös päässy käymään töissä useampaan kertaan hurmaamassa vanhuksia ja omaisia mutta Alma se on hurmannu yhden työkaverin jopa niin hyvin että se otti sen kahdeks viikoks lomailee kanssaan. ;) <3 Kiiran ekat juoksut ohi, melko aikasin tuli mutta eipä tuo neiti moksiskaan ollu, heti sen jälkeen alko sitte Almalla ja nyt sitte Lilolla. Meillä ei mitään juoksukähinöitä ole ollut, Alma välillä nyreissään ja haukkuu olemattomia juoksujen jälkeen mutta muuten ei huomais käytöksestä että juoksut on päällä. 

















Ensimmäinen rottapesue synty meillä kesäkuussa, C. Naamaraja siis tuli mun luokse ja Rufus ( Fin Ch, C. London) sitten astui neitokaisen ja 15 muksua sieltä syntyi, 1 kuolleena ja muutaman päivän päästä sitten karsin niin että jäi 8 pientä mammalle. Topazia ja buffia sieltä tuli ja mulle jäi sieltä tyttö ja poika, tällä hetkellä rottalauma on kasvanut kahteentoista, tyttöjä 7 ja poikia 5. Poikue opetti mulle todella paljon taas rotista ja hyvän kasvattajan neuvoilla niistä ihan kelpo rottia tulikin, mä itse ajattelin et kaikki menee vähintäänkin perseelleen, mut onneks on Lefu <3  Lempäälän näyttely oli viime viikonloppuna, mutta poikien laumassa joku hoitaa ahkeraan turkin nuoleskelua, Bruno sekä Rufus molemmat kaljuina selästä, ei siis näytä parturoinnilta, hoitavat vaan niin ahkeraan, noh pitää pienet järjestelyt taas tehdä että saadaa turkit kuntoon 
ennen mäntsälän näyttelyä... vois kirjottaa tänne joskus ihan ajan  ja järjen kans, nyt ei nappaa!

1 kommentti:

  1. Tälle "pysähtyminen ei tapahdu niinkään heti, sen tietää ku mäykylle ja huskymixille sanoo seis ni se 5-10 askelta vielä ja sit ollaa sillee ihan ku joku olis puhunu jotain" nyökyttelin täällä kyllä ihan täysin. Mielestäni lause tiivistää oikeastaan kokä mäyräkoiran elämänfilosofian aika ytimmekkäästi. Asiathan ei vain mene niin, että mäyris saa komennon ja tottelee. Se, joka niin luulee, ei ole kohdannut todellista nakkia :D

    VastaaPoista