keskiviikko 21. elokuuta 2013

elämä jatkuu

On vähän jäänyt tää vähäisinkin blogin kirjoitus pois. Syistä että... Noh elämä kääntyny taas päälaelleen, muutettii eläinlauman kans omaan kämppään ja kaikki on jäänyt mulle yksinään ja on pitänyt tässä miettiä mitä sitä elämältään haluaa.








Viimeks kirjoitin Kiirasta suurimmaks osaks. Tosiaan pentutehtaan kanssa on tapeltu marraskuusta asti eikä asialle voida mitään tehdä selvästikkään, pentuja tulee ku sieniä sateella. Kiiran emätintulehduksetkin saatiin kuriin, madotukset muutamaan kertaan ja paino alko nousee. Nyt 8 kk ikää ja alkaa pentumaisuus häipyä ja alkaa sitä omaa tahtoa löytymään, onneks mä oon vastassa, voidaan lyödä kovat päät yhteen. Ollaan opeteltu koko koiralauman kanssa suuntia ja pysähdyksiä, vasen ja oikea menee ihan jo suht hyvin, ohitukset myös mutta pysähtyminen ei tapahdu niinkään heti, sen tietää ku mäykylle ja huskymixille sanoo seis ni se 5-10 askelta vielä ja sit ollaa sillee ihan ku joku olis puhunu jotain :D  Kiira on myös päässy käymään töissä useampaan kertaan hurmaamassa vanhuksia ja omaisia mutta Alma se on hurmannu yhden työkaverin jopa niin hyvin että se otti sen kahdeks viikoks lomailee kanssaan. ;) <3 Kiiran ekat juoksut ohi, melko aikasin tuli mutta eipä tuo neiti moksiskaan ollu, heti sen jälkeen alko sitte Almalla ja nyt sitte Lilolla. Meillä ei mitään juoksukähinöitä ole ollut, Alma välillä nyreissään ja haukkuu olemattomia juoksujen jälkeen mutta muuten ei huomais käytöksestä että juoksut on päällä. 

















Ensimmäinen rottapesue synty meillä kesäkuussa, C. Naamaraja siis tuli mun luokse ja Rufus ( Fin Ch, C. London) sitten astui neitokaisen ja 15 muksua sieltä syntyi, 1 kuolleena ja muutaman päivän päästä sitten karsin niin että jäi 8 pientä mammalle. Topazia ja buffia sieltä tuli ja mulle jäi sieltä tyttö ja poika, tällä hetkellä rottalauma on kasvanut kahteentoista, tyttöjä 7 ja poikia 5. Poikue opetti mulle todella paljon taas rotista ja hyvän kasvattajan neuvoilla niistä ihan kelpo rottia tulikin, mä itse ajattelin et kaikki menee vähintäänkin perseelleen, mut onneks on Lefu <3  Lempäälän näyttely oli viime viikonloppuna, mutta poikien laumassa joku hoitaa ahkeraan turkin nuoleskelua, Bruno sekä Rufus molemmat kaljuina selästä, ei siis näytä parturoinnilta, hoitavat vaan niin ahkeraan, noh pitää pienet järjestelyt taas tehdä että saadaa turkit kuntoon 
ennen mäntsälän näyttelyä... vois kirjottaa tänne joskus ihan ajan  ja järjen kans, nyt ei nappaa!

perjantai 4. tammikuuta 2013

Meidän lauma on saanut uuden jäsenen. Surullista kyllä mutta tämä tapaus tuli meille pentutehtailijalta. Sitä vaan joskus ihmiset osaa kusettaa toisia ihan 6-0. Tämäkin asia selvisi vasta jälkeenpäin, en kyllä muuten olisi tuollaista sairasta touhua tukenut. Tämä siis ensimmäinen ja viimeinen tehtailijalta ostettu, joutuvat kyllä vastuuseen jonain päivänä vielä teoistaan. niin se vaan menee, paha saa palkkansa ja toivotaan että tässäkin tapauksessa käy niin.

Kiira on siis samojedihusky tyttönen, sinisin silmin varustettu  tummaharmaa pötkylä, madotuksien ansiosta olemme saaneet paljon painoa neidille siihen nähden että se on ollut meillä vain viikon ja vatsa on ollut kuralla melkein joka päivä.

Toivon vaan että tyttö pysyy terveenä, onneksi ruoka maistuu ja on muutenkin reipas. Kyllä on ollut huolta toisesta todella paljon, monelle eläinlääkärille olen soittanut, madottanut muut elukat jotka kontaktissa pentuun, etsinyt eläinsuojeluporukkaa ja ottanut heihin yhteyttä. Moneen muuhun ihmiseen olen myös ottanut yhteyttä ja yhdessä ollaan yritetty saada tätä asiaa eteenpäin ja kyllä pian alkaa tapahtumaan siitä olen varma. Vaikka osa ihmisistä häpeilee ostaneensa koiran tehtailijalta, minä en sitä aio tehdä. Aion kertoa kaikille kuinka surkeita ja sairaita ihmiset ovat tehdessään eläimille tälläistä vain ja ainoastaan rahan takia. Aion myös kertoa näiden henkilöiden nimet julkisesti kaikille jotka koirasta kyselee tai vaikka eivät kyselisikään vaikka istuisin oikeudessa siitä.

Itse kun olen sitä mieltä jos teettää pennut tähän maailmaan ne täytyy hoitaa hyvin, eläin kun ei itse hanki pentuja yleensä. Olen tässä viikon verran puhkunut raivoa ja onneksi kuristamisfiilis alkaa pikkuhiljaa laantua...

Onneksi Kiira tuli meille, ties kuinka monet pennut silläkin olisi vielä tehty tuollaisessa tehtaassa.




Muuten meillä menee hyvin, rottaset on käyny kaksissa näyttelyissä, juhlanäyttelyssä Rufus&Romeo pärjäsi molemmat hyvin, Romeokin uskottua paremmin vaikka onkin väärän värinen ;) Rufus on kerännyt itselleen jo neljä tähteä, viimeiset näistä Nakkilan näyttelystä.Vili ja Rufus kävi siis siellä näytillä. Vielä kun itse pääsisi tähän näyttelyhommaan järjen kanssa mukaan. Sielä se homma vaan menee niin että kasvattaja hihkuu onnesta ja minä en ymmärrä mistä syystä. Pikkuhiljaa... Elukkahuonekin saatiin kasattua viimein, molemmilla marsuilla on nyt häkki ja pääsevät näin ollen paremmin jaloittelemaan vuorotellen. Nuorille gerbiileille ostin uuden terraarion jossa saavat temmeltää vapaammin, Nellavanhus asuu yksin kun kumppani lähti gerbiilientaivaaseen vanhuuden takia. </3 Loista kirkkaana muru <3  Huone on hyvä, laitettiin portti ja kissanvessat sinne niin ei ole koiruudet enää päässeet apajille ja juuri uuden tulokkaankin takia parempi rajata yksi huone mihin koirilla ei ole mitään asiaa. Ja mukavampi katsella olkkarissa leffoja kun elukat ei ole kilistelemässä kamojaan ja rotat varsinkin aloittaa aina sellaisen juoksun illalla että oksat pois. Rotatkin tykänny kovasti juoksennella lattialla tuola omassa huoneessaan, Casperin kanssa ovat ihan nätisti lattialla olleet samaan aikaan.

Nyt on Almalla tämä ah niin ihana kokeilukausi. Vapaana ollessa kun käsky tulee, kuono maassa eikä ekalla kerralla totella vaan muutama askel kokeillaan ja tullaan osittain luokse ja ollaan menossa takas. Onneks mulla on kans sen verran luonnetta ja lenkki loppuu samantien vapaana jos ei mene käskyt perille ja hyvin on neiti oppinut että mua kannattaa totella. Lilolla meinaa vaan hermo mennä Alman pelleilyyn, muutaman kerran yrittänyt mua avustaa ja napannut kyljestä/korvasta Almaa ja yrittänyt tuoda mun luokse. Paikallaolo meinaa kans lähtee ihan käsistä Almalla, käsky kun tulee, kuono maahan ja omiin maailmoihin, nyt oon keksiny laittaa ne sit Lilon kanssa samaan hihnaan, Lilohan istuu kun tatti vaikka Alma meinaa lähtee. ;) Töissä Alma ja Lilo on käynyt myös aamuvuorossa, Alma vaan ottanut rennomman tyylin tehdä töitä ja hakeutuu aina sohvalle vanhusten kanssa "pitämään seuraa" sikeessä unessa vaikka kävelis kuka ovesta sisään niin ei neiti hievahda muuta kun ruokakärryn ääneen :) Lilo on reipastunut todella paljon!