Vihdoin ja viimein eilen koitti se päivä kun sain mäykkynartun. Oli sitä jo etsitty pitkän aikaa eikä mistään meinannut löytyä- kunnes vihdoin sain s-postia että teille olisi tyttönen tarjolla.
Koko työpäivän olin kirjaimellisesti hymy perseessä ja mummot jo vähän ihmettelivät mitä on tapahtunut, mutta kyllä se pentukoira aina vähän hymyilyttää :)
Alma lähti mukaamme kasvattjien hyvien neuvojen saattelemana, eläinporukka otti tyttösen hyvin vastaan. Jopa vanhaherra Laku sai eilen ihmeellisen hepulikohtauksen ja paineli pienien kanssa juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti