you are my joy

tänään päätin kokeilla miten kissat kulkee kahestaan vapaana jos en mitenkään puutu niitten menemiseen, veikkasin ite että Laku ottaa hatkat ja jättää Laran ninku nallin kalliolle, mutta ei. Sielä mentiin jonossa pitkin mehtää, ensin mie ja Laku perässä ja Lara yritti pysyä mukana menossa :D

Lara kiipes taas vaihteeks puuhu ja tuli todettua että se on kissa, sieltä se putos jaloillee maahan. Eipä se menoa haitannu, kyllä piti taas kissaa välillä ettiä puskista...

Kallioilla kiipeilyki onnistu vaikka on näin kova helle. Rannalla sitte istuttii auringossa, (kissat hakeutu varjoon) ja Lara päätti kokeilla lyödä kusiaista joka puri sitä tassuun, suhahdus vaa kuulu ja neiti katto muurahaista niin pahasti et jos katse vois tappaa ni ois muurahainen melko kuollut tapaus. 
ja on se laku käyny naapurissa täälläkin :D


Iha mukava iltalenkki siis vedetty :)

lopuks pikselimössö kuvia ala nokia c5 -.-

muurahainen puri :(

väsähtänyttä porukkaa :)

tässäpä nyt muutin takasin porukoille kissojen kanssa, alko vähän ahdistaa tuo että Laku vieraili randomien luona, täällä se ei sitä ilmeisesti tee... ainaki mie toivon niin! kissojen kans on otettu aurinkoa partsilla, opeteltu syömään uusia ruokia ja ulkoiltu paljon.

Lara täytti 8 viikkoa, kauheesti tyttö kasvaa kyllä. Päivittäin käydään ulkona, syö joka päivä jotain uutta ruokaa. Eilen sulatetut katkaravut oli hauska juttu Laran mielestä, piti oikee viskellä menemään sitä ja sitte vasta syödä... Nimen Lara tuntee, testasin sitä sillä että huusin Lakua enkä sitä nii eipä näkyny. Pureminen on loppunu minuu kohtaan, muita se vielä näykkii, kovaa vauhtia on luopumassa tuosta puremisesta, hyvä niin.

puussakin on käyty ulkoreissuilla monesti, kyllä löyty tytöstä vauhtia ku tajus että siinä saattaa päästä korkeellekki. (en suotta ollu paniikissa ku toine oli tyylii kolmessa metrissä välillä, mut kyllä se hienosti tuli alas.)

panta on ollu jo viikonpäivät kaulassa ja ei ollu mikään ongelma sen kanssa.

tästä se lähtee pikkuhiljaa

life goes on

nonii, tässä on nyt tapahtunu melkosesti asioita jonka takia piti tää blogi lopettaa. noh koirajuttuja täällä ei kuulu enää akita puolelta kun vasta ens kesänä jos hyvin käy.

asustan nykyään savonlinnassa ja yritän kovasti etsiä asuntoa. töitä sain punkaharjulta kotihoidosta ja oon tykänny tosi paljon olla siellä.

1.6. saapuikin kisu miule, enkä ollukkaa ku vuoden oottanu sitä. voin kertoo että oon niin onnellinen että vihdoin ja viimein sain sen. Laku on ruvennu majailee täällä naapureiden luona. nice. mut eipä se oo haitaks ollu ja tuo naapuriki sano että mukava että käypi ni eikun vaan :D

Laku ja Lara tulee jo nyt ihan hyvin toimeen, aluks oli sitä perus murinaa ja sähinää ja pari päivää meni ni siinä ne jo maksa sohvalla vierekkäin. Lara on hirmu kiinnostunu Lakun hännästä, ja siitähän se ei tykkää jos sen häntää nyvitään. barffilla on jonun verran menty Laran kanssa, lohta syö mutta lihhaa en oo vielä kokeillu, ihmisten ruokaa se syöpi kyllä ja syö melko vähän vaikka onki nyt kasvuvaiheessa. en tiiä sitte että mitä se tuon energiansa saa riehumiseen koska sitä se tekee!
 puremista yritn saada pois kovasti ja on jo jonku verra älynny millon se pitää lopettaa. mitään tuo ei oikeestaan oo vielä pelänny paitsi onnille se muris ihan kunnolla mökillä. mutta joo. tähän vielä jottai kuvia :)